Ai se olikin ADHD
Outolinnuille, “rumille” ankanpoikasille ja kaikille, joiden opaskirjan haikara hukkasi.
- Kirjailijan omistuskirjoitus meille lukijoille
Ensimmäisistä sivuista alkaen en pystynyt lukemaan tätä kirjaa itkemättä tai nauramatta. Kirja on yksi tämän vuoden parhaista ja nyt jo odotan Laura Wathénin vähän jo kirjassakin lupailemaa jatko-osaa “Ai se olikin adhd, ja kappas, olen varmaan myös autisti” tai lyhyemmin “Ai se olikin AuDHD”.
Wathén kirjoittaa sekä omasta elämästään ja adhd -diagnoosin etenemisen vaiheista että laajemmin neurokirjon, erilaisuuden ja normaaliuden käsitteen nykytilanteesta yhteiskunnassamme. Hyvin samaan tyyliin oivaltavasti, ajatuksia ravistavasti ja tieteeseen pohjautuen kuin syksyllä 2024 julkaistu Henkka Hyppösen teos “Kuka meistä on normaali?” Olisinkin toivonut, että Wathénin teos olisi saanut yhtä laajan huomion julkisuudessa.
Wathén aloittaa kirjan esittelemällä ja perustelemalla käyttämänsä käsitteet. Kuten hän toteaa: Sanat ovat valtaa ja käyttämämme kieli luo ja vahvistaa todellisuutta. Wathén ei käsittele kirjassaan tutkimuksia tai keinoja, joiden tavoitteena on parantaa adhd tai ennaltaehkäistä neurokirjon olemassaoloa. “Ai se olikin adhd” pohtii normaaliutta, vammaisuutta ja yksilöllisiä piirteitä samaan tapaan kuin viime syksynä tietokirjallisuuden Finlandia palkinnon saaneessa Riikka Leinosen ja Sofia Tawastin “Suuri valhe vammaisuudesta” teoksessa.
Tätä näkökulman muutosta me tarvitsemme todella paljon ja toivoisin, että nyt jo vahvasti kansainvälisissä seminaareissa näkyvä paradigman muutos vähitellen kuuluisi myös suomalaisten asiantuntijoiden puheenvuoroissa.
Wathén kirjoittaa sekä omasta elämästään ja adhd -diagnoosin etenemisen vaiheista että laajemmin neurokirjon, erilaisuuden ja normaaliuden käsitteen nykytilanteesta yhteiskunnassamme. Hyvin samaan tyyliin oivaltavasti, ajatuksia ravistavasti ja tieteeseen pohjautuen kuin syksyllä 2024 julkaistu Henkka Hyppösen teos “Kuka meistä on normaali?” Olisinkin toivonut, että Wathénin teos olisi saanut yhtä laajan huomion julkisuudessa.
Wathén aloittaa kirjan esittelemällä ja perustelemalla käyttämänsä käsitteet. Kuten hän toteaa: Sanat ovat valtaa ja käyttämämme kieli luo ja vahvistaa todellisuutta. Wathén ei käsittele kirjassaan tutkimuksia tai keinoja, joiden tavoitteena on parantaa adhd tai ennaltaehkäistä neurokirjon olemassaoloa. “Ai se olikin adhd” pohtii normaaliutta, vammaisuutta ja yksilöllisiä piirteitä samaan tapaan kuin viime syksynä tietokirjallisuuden Finlandia palkinnon saaneessa Riikka Leinosen ja Sofia Tawastin “Suuri valhe vammaisuudesta” teoksessa.
Tätä näkökulman muutosta me tarvitsemme todella paljon ja toivoisin, että nyt jo vahvasti kansainvälisissä seminaareissa näkyvä paradigman muutos vähitellen kuuluisi myös suomalaisten asiantuntijoiden puheenvuoroissa.
Wathén on puhuja, kirjoittaja ja valtiotieteilijä. Sosiologin tieteellinen osaaminen ja tiedon arvostaminen sekä sen esittämisen tapa on vaikuttavaa ja vakuuttavaa.
Henkilökohtaisen elämänkokemusten lisäksi kirjan merkitystä vahvistaa laajan kyselyaineiston käyttäminen myös meidän muiden neurokirjolla olevien ihmisten kokemusten esilletuomiseksi.
Ei pelkästään Laura, en pelkästään minä, vaan 733 meidän kaltaistamme. Meitä on paljon ja vaikka kokemukset ovat hyvin yksilöllisiä, niin kirjaa lukiessa en ollutkaan enää yksin.
Kirja on monipuolinen ja siinä esitellään tutkimustiedon ja kyselyvastausten lisäksi myös olemassa olevia apukeinoja ja suomalaista tukijärjestelmää. Todella kattava teos neurokirjolla elämisestä, haasteista ja mahdollisuuksista.
Tämä kirja on yksi AuHippu Oy:n ensimmäisiä asiakkaille, opiskelijoille ja yhteistyötahoille suosittelemistamme kirjoista. Pakollinen teos “Radio Popovin” lisäksi!
Wathén on puhuja, kirjoittaja ja valtiotieteilijä. Sosiologin tieteellinen osaaminen ja tiedon arvostaminen sekä sen esittämisen tapa on vaikuttavaa ja vakuuttavaa.
Henkilökohtaisen elämänkokemusten lisäksi kirjan merkitystä vahvistaa laajan kyselyaineiston käyttäminen myös meidän muiden neurokirjolla olevien ihmisten kokemusten esilletuomiseksi.
Ei pelkästään Laura, en pelkästään minä, vaan 733 meidän kaltaistamme. Meitä on paljon ja vaikka kokemukset ovat hyvin yksilöllisiä, niin kirjaa lukiessa en ollutkaan enää yksin.
Kirja on monipuolinen ja siinä esitellään tutkimustiedon ja kyselyvastausten lisäksi myös olemassa olevia apukeinoja ja suomalaista tukijärjestelmää. Todella kattava teos neurokirjolla elämisestä, haasteista ja mahdollisuuksista.
Tämä kirja on yksi AuHippu Oy:n ensimmäisiä asiakkaille, opiskelijoille ja yhteistyötahoille suosittelemistamme kirjoista. Pakollinen teos “Radio Popovin” lisäksi!
Tekemämme somevaikuttaja esittelyn löydät täältä.
Wathén, L. 2025. Ai se olikin ADHD. Into-kustannus. Livonia Print: Latvia.
