Olin ollut koko päivän töissä. Oli jo ilta ja olin matkalla kotiin. Väsytti niin paljon, että päätin pysähtyä vielä iltapalalle ja kahville. Päivä oli ollut mukava ja touhukas, satoja kilometrejä ajamista ja kymmeniä kohtaamisia ja tärkeitä palavereita. Huoltoaseman pihassa jalat tuntuivat raskailta ja tasapaino vähän heitteli. Kahvia ostaessa huomasin, että kauramaito oli loppunut. Yritin kertoa tästä myyjälle, mutta en pystynytkään puhumaan mitään. Yritin uudestaan, mutta en saanut muodostettua ääntä. Hämmennykseni näkyi myyjälle, joka kohteliaasti kysyi jotain. Yritin vielä kerran. Ei puhetta. Onneksi nyökkäys, osoitus ja maksukortti riittivät tällä kertaa.

Esimerkkini on hyvin neutraalista tilanteesta eikä tämä tapahtunut minulle ensimmäistä kertaa. Tiedän myös hermostotasolla, että puhumattomuuteni johtui kuormittumisesta. Silti tilanne tuntui hämmentävältä, nololta ja vaikealta. Keskustelut adhd ja autisti nuorten kanssa sekä AuHipun tet-harjoittelijan tekemän kyselyn tulosten mukaan monet neurokirjon henkilöt ovat kokeneet samaa. Joissakin tilanteissa ei vain pysty puhumaan tai voi vastata korkeintaan muutamalla sanalla, vaikka mielessä olisi paljon sanottavaa. Nuorten mukaan vaikeimpia tilanteita ovat omaa kuntoutusta tai koulunkäyntiä koskevat palaverit, joissa olisi tärkeä kertoa omia mielipiteitä.

Vaikka kokemukset olivat vastaajille tuttuja, niin lähes kaikki nuoret toivoivat lisää tietoa mistä puhumattomuus johtuu.